Liikkuminen on tärkeää kaikille ihmisen käyttämille eläimille: monet eläinten keskeisimmistä lajityypillisistä käyttäytymistarpeista liittyvät liikkumiseen. Myös muiden keskeisimpien lajityypillisten käyttäytymistarpeiden toteutuminen on turvattava uudistuvassa eläinsuojelulaissa.
Emakoita pidetään Suomessa tällä hetkellä kääntymisen estävissä häkeissä noin 9 viikkoa jokaisen porsimisen yhteydessä. Siten emakko viettää lähes puolet vuodesta tilassa, jossa se ei pysty liikkumaan juuri lainkaan. Häkissä oleminen rajoittaa emakon liikkumisen vapautta, luontaista käyttäytymistä ja kontaktia porsaisiin. Kun emakot nykyisin viettävät osan tiineysajasta ryhmäkarsinoissa häkkikasvatuksen sijaan, voi porsitushäkkiin sulkeminen aiheuttaa aiempaa enemmän stressiä. Liikkumisen lähes täydellinen estäminen ja sosiaalisen kanssakäymisen rajoittaminen häkkiolosuhteissa aiheuttaa emakoille ahdistusta, stereotyyppistä käyttäytymistä ja terveysongelmia (mm. jalkaongelmat, kohtu- ja virtsatietulehdukset).
Suomessa emakoiden vapaaporsitus on käytössä vain harvoilla tavanomaisessa tuotannossa olevilla tiloilla, kun Ruotsissa, Norjassa ja Sveitsissä häkkiporsitus on kielletty. Vapaaporsituskarsinassa emakko voi toteuttaa pesänrakennustarvettaan paremmin kuin häkissä. Pesänrakennustarpeen tyydyttymisellä on havaittu useita positiivisia vaikutuksia porsimisen keston ja synnytyksen sujuvuuden kannalta sekä myöhemmin porsaiden kasvun ja kuolleisuuden kannalta.
Porsimiskarsinasta emakot siirretään tiineytyshäkkeihin. EU:ssa emakkoa tai ensikkoa saa pitää tiineytyshäkissä vieroituksesta tiineytykseen ja neljä viikkoa tiineyteen johtaneen siemennyksen jälkeen. Muutamat maat ovat tehneet tähän poikkeuksia: Tanska, Ruotsi ja Iso-Britannia ovat kieltäneet tiineytyshäkkien käytön kokonaan. Norjassa häkkien käyttö on ollut kiellettyä vuodesta 2000 alkaen. Hollannissa emakon sallittu pitoaika tiineytyshäkissä on vain neljä vuorokautta tiineytyksen jälkeen. Sveitsi on säätänyt tiineytettävien emakoiden häkissä pidon maksimiksi kymmenen vuorokautta.
Nautoja saa pitää parteen paikalleen kytkettynä jatkuvasti. Parressa pidettävät lypsylehmät on pääsääntöisesti päästettävä laitumelle kahdeksi kuukaudeksi vuodessa. Suomen lypsylehmistä reilu puolet pidettiin parsinavetoissa vuonna 2013. Parteen kytkeminen rajoittaa lehmän mahdollisuutta liikkumiseen, lajityypilliseen käyttäytymiseen sekä kanssakäymiseen toisten nautojen kanssa. Kytkeminen huonontaa lehmien makuumukavuutta ja aiheuttaa vedinvammoja. Lehmien koko on kasvanut vuosien saatossa ja parret ovat monessa navetassa liian ahtaita. Kytkemisen aiheuttaman turhautumisen arvellaan synnyttävän epänormaaleja käyttäytymismuotoja, kuten stereotyyppistä käyttäytymistä.
Tanskassa uusien parsinavetoiden perustaminen kiellettiin 2010. Kielto ulottuu koskemaan myös vanhoja rakennuksia vuonna 2022. Myöskään Norjassa ei saa enää rakentaa uusia parsinavetoita. Ruotsissa uusien parsinavetoiden rakentamista ei ole tuettu vuodesta 2007 lähtien.
Vaadimme, että parsinavetat sekä porsitus- ja siemennyshäkit on kiellettävä ja eläimille on taattava huomattavasti nykyistä paremmin mahdollisuus keskeisten lajityypillisten käyttäytymistarpeiden toteuttamiseen.