Nykyisten säädösten mukainen turkiseläinten kasvatus aiheuttaa kaikille tarhattaville lajeille merkittäviä hyvinvointiongelmia, sillä turkiseläimillä on yhä jäljellä luonnonvaraisten lajitoveriensa käyttäytymistarpeet. Eläimet eivät koskaan voi sopeutua kasvatusmuotoihin, jotka rajoittavat näin vahvasti niiden peruskäyttäytymistarpeita. Turkiseläimet eivät ole lajeina kesyjä ja pelkäävät ihmistä usein huomattavasti. Niitä on jalostettu vasta muutamia vuosikymmeniä ja jalostus on keskittynyt lähinnä turkin laatuun, eläimen kokoon ja pentuetuottoon.
Turkiseläimet eroavat merkittävällä tavalla muista tuotantoeläimistä. Tarhattavat lajit ovat aktiivisia petoeläimiä, joiden toiminnan ja liikunnan tarve on suuri. Turkiseläimet eivät myöskään kuulu aidosti domestikoituneisiin lajeihin. Tarhausta on harjoitettu aktiivisesti alle sata vuotta ja kantaa on täydennetty pitkään luonnosta. Esimerkiksi nauta ja sika on kesytetty noin 9000 vuotta sitten.
Tyypillinen turkiseläinhäkki ei täytä eläinten hyvinvointitarpeita: se on virikkeetön ympäristö, josta puuttuvat mahdollisuudet riittävään liikkumiseen ja esimerkiksi ketuilla kaivamiseen ja minkeillä uimiseen. Turkiseläimillä esiintyy epänormaalia käyttäytymistä, kuten pelkoa, pentujen tappamista, stereotyyppistä käyttäytymistä, apatiaa sekä turkin ja raajojen puremista.
Turkistarhauskiellot etenevät Euroopassa jatkuvasti. Turkiseläinten häkkikasvatusta rajoittavia tai sen lopettavia lakimuutoksia on tullut voimaan useissa maissa. Tuore esimerkki on Hollannin parlamentin ja senaatin hyväksymä minkkitarhauskielto vuodelta 2012. Hollannissa turkistarhaus loppuu minkkitarhauskiellon myötä kokonaan, sillä maa on jo aiemmin kieltänyt ketun ja chinchillan tarhauksen. Muita viime vuosien esimerkkejä ovat Tanskan kettutarhauskielto sekä Bosnia-Hertsegovinan yleinen turkistarhauskielto vuodelta 2009. Viimeisin täyden turkistarhauskiellon hyväksynyt maa on Slovenia, joka keväällä 2013 päätti kieltää turkistarhauksen 1.1.2015 päättyneellä siirtymäajalla.
Keskustelu tarhauksen tulevaisuudesta on aktiivista myös Norjassa ja Ruotsissa. Ruotsissa kettutarhaus on jo loppunut lain tiukennusten myötä ja kahdeksan kymmenestä ruotsalaisesta vastustaa myös minkkitarhausta. Muista Euroopan maista tarhauksen ovat kieltäneet kokonaan Itävalta, Iso-Britannia, Kroatia ja Bulgaria. Eläinsuojelusäädösten tiukkuus on lopettanut turkistarhauksen Sveitsissä ja tulee todennäköisesti johtamaan tarhauksen loppumiseen Saksassa.
Tuoreimpien, Suomen turkiseläinten kasvattajain liiton Pellervon taloustutkimuksella teettämien, laskelmien mukaan alan työllistävä vaikutus on alle 4300 henkilötyövuotta. Tähän lukuun on sisällytetty yrittäjät, tarhojen, rehukeskusten ja huutokauppayhtiön henkilökunta sekä muu tuotantopanosten ja palveluiden synnyttämä työllisyys. Turkistarhoja on Suomessa hieman alle tuhat.
Suomalainen turkisala on käyttänyt huomattavasti resursseja pitääkseen yllä turkisten kysyntää ja ala on ollut viemässä turkiksia – sekä niiden käyttöä että tuotantoa – uusille alueille, kuten Aasiaan. Tällä hetkellä Kiina onkin suurin kettutarhaajamaa yhdessä Suomen kanssa. Perustelu tuotannon säilyttämisestä Suomessa esteenä Kiinan tarhauksen kasvulle ei siis ole kestävä. Suomalaiset tarhaajat ovat myös laajentamassa toimintaansa Baltiaan, jossa tuotantokulut ovat Suomea alhaisemmat ja lainsäädäntö heikompi. Sama ilmiö on havaittavissa myös toiseen suuntaan: ruotsalaiset minkinkasvattajat kartoittavat mahdollisuuksia siirtää tarhoja Suomeen löysemmän lainsäädäntömme vuoksi.
Maa- ja metsätalousministeriön juuri valmiiksi saatu asetusluonnos turkiseläinten suojelusta ei paranna eläinten hyvinvointia tai olosuhteita millään olennaisella tavalla, vaikka toisin luvattiin asetuksen uudistusta aloitettaessa. Asetusluonnos sisältää tietyiltä osin jopa heikennyksiä nykyiseen turkisasetukseen nähden. Turkisasetustyöryhmän työn pohjaksi on ministeriön toimesta teetetty kooste turkiseläinten hyvinvointitutkimuksen tuottamista tieteellisistä tuloksista, mutta selvityksen tulokset sivuutettiin valmistelutyössä täysin. Asetusluonnoksen lopputulos johtuu pitkälti siitä, että turkisala vastustaa voimakkaasti kaikkia alaa koskevia muutoksia taloudellisiin syihin vedoten.