Eläinsuojelulain mukaan vahingoittunutta tai muutoin avuttomassa tilassa olevaa luonnonvaraista eläintä on lajista riippumatta pyrittävä auttamaan. Luonnonvaraisen eläimen joutuminen avuttomaan tilaan on usein välillisesti tai suoraan ihmisen toiminnan seurausta. Esimerkiksi liikenne, rakennukset, roskat ja tahallinen vahingonteko ovat tavallisia syitä eläimen ahdinkoon. Jos emo loukkaantuu tai kuolee, myös emostaan riippuvaiset poikaset tarvitsevat apua.
Tällä hetkellä luonnonvaraisten eläinten hoitokäytännöt vaihtelevat eri puolilla maata. Osa luonnonvaraisia eläimiä hoitavista hoitoloista toimii kunnan tai valtion varoilla, osa vapaaehtoisvoimin. Nykyinen hoitojärjestelmä on hajanainen ja suunnittelematon ja perustuu pitkälti vapaaehtoisuuteen. Näin ollen se toimii epävarmalla pohjalla eikä jatkuvuudesta ole takeita. Ongelmana ovat monin paikoin myös liian pienet tai muuten puutteelliset tilat, henkilöresurssipula sekä kulujen kattaminen.
Varsinaista hoitoa varten luonnonvaraiset eläimet tulee ensisijaisesti toimittaa tarkoitukseen varattuun hoitolaan. Kaikille alueille on määriteltävä hoitola, johon hoitoa tarvitsevat luonnonvaraiset eläimet voi kuljettaa. Tavanomaiset tapaukset, kuten nälkiintyneet ja lievästi loukkaantuneet eläimet, tulisi hoitaa ja kuntouttaa lähimmässä, riittävän asiantuntemuksen omaavassa hoitolassa. Haastavammat tapaukset tulisi keskittää paikkoihin, joissa on vahvin asiantuntemus, vakituista henkilökuntaa ja mahdollisuus eläinlääkärin apuun. Tällaisia paikkoja Suomessa ovat esimerkiksi Korkeasaari ja muut sellaiset eläintarhat, jotka tälläkin hetkellä hoitavat apua tarvitsevia luonnonvaraisia eläimiä tarvittaessa. Myös eläinten kuljetuksiin tulisi saada ratkaisu.
Laissa on määriteltävä taloudellinen vastuutaho, jolta saa periä luonnonvaraisten eläinten hoidosta, kuljetuksesta ja tarvittaessa eläimen lopetuksesta aiheutuneet kustannukset. Valtion tukitoimin tulisi taata myös pätevien henkilöstöresurssien riittävyys.